Kiitos jälleen SNY:ni. Paketti saapui jo viikko sitten kun tulin kotiin reissusta. Pakko oli lähteä hakemaan vaikka ajomatkaa sille päivälle oli kertynyt yli 500 km, mutta sen ilon voimin minkä paketin saapuminen loi jaksoi vielä hetkeksi istahtaa autoon. Postin täti luovutti isohkon laatikon huomiini, enkä malttanut olla kurkistamatta laatikkoon ennen kotiin ajoa. Ihan vähän vaan kurkistin.
Kotona laatikon avaus avuksi saapuikin kissani, jonka mielestä se kivakilinä oli merkkinä että siellä on hänen lelujaan. Aimo tappelun saimme aikaiseksi siitä kumpi meistä on enmmän kerän kimpussa. Tällä kertaa minä onneksi vein voiton.
Tässä vielä kuva mille taikapalloni näytti ennenkuin aloitin sen kerimisen.
Ja keriminen olikin sitten asia erikseen. Ensimmäisenä vauhdista tippuivat suklaamunat. Iste en kyseisistä munista ennättänyt nauttia kun sisareni kolme pääsiäistä viettämään tullut poikayksilöä teki selvää niistä. Kerästä kuoriutui myös teetä, käsivoidetta, silmukkamerkkejä, puikkosuojia, siemeniä retiiseihin ja ruohosipuliin, itsetehty nauhaa ja kaksi ihanaa magneetilla varustettu muistilappu pyykkipoikaa sekä tietysti ihania "nessuja".
Tässä kuva koko saalista:
Hieman jo alkaa malli polttelemaan sormia, joten eiköhän se kohta siirtyne puikoille näin loman kunniaksi.
Edellisen kuukauden eli maaliskuun paketista kuoriutuneesta langasta ja ohjeesta sain aikaiseksi tälläisen. Nyt huivi nauttii ulkoilmasta ja oikaisusta omenapuun katveessa ulkona. Ja eihän se melonihuivi ollutkaan vaan aivanhan se on omenankukan sävyt. Kiitokset SNY:lleni jälleen.
